AnjaKuoppa

Talousfaktojen marssitus Kansallisessa

Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän Yhdestoista hetki avattiin Kansallisteatterin suurelle näyttämölle 6.3.  Leskisen ja Keski-Vähälän uutuutta on lähes pakko verrata noin kuuden vuoden takaiseen näytelmään Neljäs tie Suomen neljän tasavallan nousuista. Yhdestoista hetki on vaikeammin hahmottuva, koska siinä talousinformaation ja tapahtumien määrä on valtaisa, ja niin sanottu punainen lanka ei loista.

Starttihetki on Suomen vuoden 2008 finanssikriisi, nivelkohtia vuoden 2010 talouden sopeuttamiset ja lopulta vuoden 2015 leikkausohjelma. Ensimmäinen, tärkeä näyttämölle nouseva tapahtuma on 27.5.2015 pressi kaikkineen. Hallitus esiintyy, soten nousutahdit sävelletään, media riivaa ja poliittinen elämä käynnistyy.

Tausta-aineiston lähdelistaus on itsessään kiinnostava. Lähes parikymmenen 2000-luvun tutkijan ja tietojen ylläpitäjän aineistot kuuluvat näyttämöllä ja edelleen myös vanhojen yhteiskuntatieteilijöiden filosofiat. Esimerkiksi Platon, Thukydides ja Aristoteles ovat sisällöissä – ja myös Tolkien. Häneltä on lausuma yhdennestätoista hetkestä. Näistähän riittää ammennettavaa lisättynä lukuisilla finanssi- ja taloushistorian viimeisimmillä faktoilla, joiden rakentelua kuullaan median ja poliitikoiden ja virkamiesten suilla.

Näytelmästä, jota on helppo kuvata faktamarssiksi (kuten myös Neljättä tietä), on vaikeata löytää tendenssiä, jonka läpi tarkastella kokonaisuutta. Vauhti on hengästyttävä ja seuraaminen vaatii vikkeliä aivoja, kun asiaa suoltuu katsomoon videotekniikan avuin. Sisällön omaksuminen tyyliin ota kiinni luennosta pakottaa katsojan sivuuttamaan itse asiaa eli näytelmän rakentumista ja sen syvintä sanomaa. Asiameri pauhaa.

Irvihammastelu osoittaa poliitikkoa jos toista, mediaa, joka jauhaa omaansa ja virkamiehiä, jotka puhuvat asiantuntijan liturgisella vääjäämättömyydellä. Lähes 60 erilaista lainsäädännön, politiikan ja yhteiskunnan tekijää ja arvioijaa saa suunvuoron näytelmässä.

Mitä poimitaan? Oikeuskansleri Jonkan puheenvuoro jää mieleen ja myös kysymys: oliko niin, että hänen näkökulmansa jätettiin kabinettien ulkopuolelle? Toinen, monelle hyvässä muistissa oleva asia oli 90-luvun alun säästökuurit ja verouudistus ja sen seuraus. Silloin keskusteltiin tasaveron oikeellisuudesta ja elvyttävästä vaikutuksesta. Takaumina käydään katsomassa 90-luvun lamaa ja nirhauksia, joista haetaan näkymiä tulonjaon epätasa-arvoistumiseen.

Tänään pitäisi laskea, miten oikeasti kävi. Yhdestoista hetki vastaa, että huonosti, so. taloudellinen tasa-arvo kapeni eli rikkaat rikastuivat jne.

Näitä yhteenvetoja ja päätelmiä voi vapaasti assosioiden rakentaa monesta näkökulmasta. Tämän näytelmän anti ja dilemma on, että asiameri on yhdelle istunnolle rannaton. Poliittisen päätöksenteon ja keskustelun sisältöjä riittää. Niin, ja kaikki päättyy öljynkulutuksen runsastumiseen ja huippukulutukseen vuonna 2018. Jos näin, Yhdestoista hetki tarvitaan.

Mitä muuta? Kansallisteatterin näyttelijät lauloivat upeasti kappaleet, joilla sidottiin asioita ja jotka jäävät mieleen. Ehkä tärkeintä on, että Kansallisteatterin näyttelijät todistivat jälleen, mitä on ammattitaito ja näyttelivät upeasti, jokainen. Jotain voisi poimia hyvän hammastelun nimiin: Vesa Vierikon Wahlroos ja Söderman, Jukka-Pekka Palon Jonkka ja Jukka Kekkonen, Katariina Kaitueen Alanko-Kahiluoto ja Räsänen ja ehdottomana sokurina pohjalla Sari Mällisen Soini ja Lapintie… Hän on lyömätön! Kaikki olivat parhaita.

Keskiviikkona hallitus ei ollut hajonnut, mutta tänään on. Tässä hetkessä Yhdestoista hetki on ajankohtaisempi kuin oli. Pitäisi mennä pohtimaan Kansalliseen vielä kerran, mitä näytelmästä loppujen lopuksi lähtee irti, nyt kun tietää, mitä odottaa.

Rooleissa

Katariina Kaitue, Jani Karvinen, Markku Maalismaa, Sari Mällinen, Cécile Orblin, Jukka-Pekka Palo, Annika Poijärvi, Antti Pääkkönen, Anna-Riikka Rajanen, Timo Tuominen, Juha Varis ja Vesa Vierikko.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija