AnjaKuoppa

Hämeenlinnan taidemuseo juhlii kaupungin 380 vuotta

  • Taisto Ahtola: Maisema Aulangolta, 1952
    Taisto Ahtola: Maisema Aulangolta, 1952
  • Ali Munsterhjelm: Linnankadulta, 1920-luku
    Ali Munsterhjelm: Linnankadulta, 1920-luku
  • Antti Favén: Hattelmalan harju, 1929
    Antti Favén: Hattelmalan harju, 1929

Hämeenlinna viettää kaupungin syntymäjuhlaa. Pietari Brahe perusti kaupungin 380 vuotta sitten,  ja näin siitä tuli Suomen ensimmäinen sisämaan kaupunki. Kaupungin 380 vuoteen on koottu näkymiä Hämeenlinnan taidemuseoon, joka avasi näyttelykauden 2019 kaupunkikuvilla.

Museossa on ripustettuna reilut 120 teosta eri aikakausilta noin 1700-luvulta lähelle omaa aikaa. Tämä näyttely ansaitsee hatunnoston siksi, että teoksista suuri osa on yksityisistä kodeista. Toki mukana on myös teoksia museon omista ja yritysten kokoelmista.

Mutta kutkuttavaa on, että esillä on useita, useita teoksia kotien seiniltä. Kotiseuturakkaus on näkyvillä näissä tauluissa. Ihmiset ovat ostaneet maisemia, katunäkymiä, tunnusmerkki Hämeen linnan näkymisiä – ja kirkon torni näkyy siinä kuin linnakin.  Teosten mukana pääsee kurkistamaan, millaisia näkymiä on ostettu olohuoneiden seinille.

Näyttely todistaa, että kaupunkia on rakastettu monta sataa vuotta ja että se on kiinnostanut nimekkäitä maalareita. Kun lähestytään noin 60-lukua, päästään katsomaan Hämeenlinna-maalareiden ”ikoneita” tyyliin Ahtola, Meurman…

Näyttelyssä on mukana myös uuden Hämeenlinnan eli ympäristön liitoskuntien maisemia. Hauho, Tuulos, Kalvola, Renko ja Lammi ovat mukana. Tuulos voi ylpeillä Hjalmar Munsterhjelmin maisemilla. Ja kun nimi on mainittu, veljenpoika Ali Munsterhjelm loistaa myös. Hänen katunäkymänsä linnoineen jää verkkokalvolle! Samoin maalaisnostalginen näkymä tuuloslaisen talon pihaan Oskar Saxelinin maisemassa vuodelta 1897.­­­­

Historiaa ja elämää näyttelyssä voi rajata monella tavalla. Aikajanan lisäksi teoksia on ryhmitelty maiseman, työn ja kaupunkinäkymien mukaisesti. Vanhimmat ripustukset esittelevät Hämeenlinnan kehkeytymistä kaupungiksi ja hallitsijoiden kiinnostusta sisämaan kaupunkia kohtaan. Kaupunkikuvia on 1600-1700-lukujen vaiheilta. Kustaa III halusi kirkon (ja sai sen!) ja halusi kuvia sen ympäriltä.

Mutta kuten aina, taidenäyttelystä jäävä tunne ratkaisee, siis sen, mikä näyttelyn paikka on tunnekartalla. Hämeenlinna 380 -näyttelystä tunne+tieto-pominnalla nousee muutamia, erityisiä teoksia. Antti Favénin valtavat panoraamamaisemat jäävät muistiin. Hattelmalan harju on tuttu monella tapaa, mutta Favén näyttää harjun sellaisena kuin se on ilman pöheikköä, kaupungin kurkistelupaikkana. Upea.

Zachris Topeliuksen kirja En resa i Finland, Matkustus Suomessa vuodelta 1872-1874 sisältää mm. tilausteoksen Hjalmar Munsterhjelmilta, Hämeenlinna, 1872. Niiiin, mitäs muita keinoja oli kuvittaa kirjoja kuin teettämällä kuvia kirjaa varten. Taitaa tämä Munsterhjelm istua monella hämäläisellä seinällä, sillä näkyyhän siinä linnan ja kasarmien ohella höyryjunan sauhut. Mietinpä, millaisen matkakirjan saisi Suomesta teettämällä taiteilijoilla teoskuvat!

Verkatehdas ja Skogster ovat kaupungin päivän ykkösnimet. Verkatehdas oli joskus verkatehdas ja Skogster keskustan kauppa. Egon Meurosen Skogsterin nurkka on kaunis kuva, pastellinen. Verkatehtaasta vuodelta 1957 on Matti Savolaisen näkymä – kiinnostavaa. Tietysti mukana on myös Onni Oja. Näkymä taidemuseolle sillan päästä on parasta 60-lukua. Eikä Hämeenlinnaa ei ole ilman Aulankoa. Taisto Ahtolan Aulangon puistopuut ovat edelleen modernit. Hyvä vastakohta on vanha maalaus Karlsbergin kartanosta vuodelta 1895. Ikuistaja on Alarik Böök.

Näyttelyn nimiä ovat mainittujen lisäksi Väinö Kamppuri, Johan Knutson, Olli Miettinen, Yrjö Saarinen, Viggo Wallensköld, Magnus von Wright, Yrjö Yrjölä ja Ivar Konstantin Kaskas.

Onhan viihtyisä näyttely. Häme loistaa.

Näyttely on avoinna 22.2.-5.5.2019

www.hameenlinnantaidemuseo.fi

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.