AnjaKuoppa

Kamarikuorot Ahjo ja Kaamos sytyttivät Uspenskissa

  • Kamarikuoro Kaamos ja Ahjo Ensemble Uspenskissa 8.2.
    Kamarikuoro Kaamos ja Ahjo Ensemble Uspenskissa 8.2.

Ahjo Ensemble ja Kamarikuoro Kaamos yhdistivät kuoronsa kolmeen konserttiin; kaksi Uspenskiin ja päätöskonsertin Porvoon tuomiokirkkoon. Yhdistynyttä kuoroa, yli 60 laulajaa johti Ahjon johtaja Paavo Hyökki.

Ohjelmassa oli kaksi teosta, ryhmä Homestay Musicin säveltämä Missa Brevis kantaesityksenä ja Sergei Rahmaninovin Vigilia op. 37.

Missa Brevis kiinnosti erityisesti siksi, että se on kolmen tekijän yhteissävellys. Erik Bosio, Jussi Chydenius ja Morten Vinther ovat säveltäjäkollektiivi, joka selvästi kykenee tuottamaan saumattoman teoksen. Kuoroteoksen säveltäjät ovat monen muun ohessa myös kuoromiehiä, mikä kuului teoksessa; siis kuorolaulun tuntemus ja ihmisäänen kuljettaminen.

Entä millainen Missa Brevis? Kuten säveltäjät ovat itse todenneet, sävellys on suodatus kuullusta musiikista eli kuultu jatkuu omissa sävellyksissä. Tässä Missa Breviksessä oli vanhan kauneutta, harras sävelkulku ja harmoniaa, messun tunnelmaa. Osatkin ovat perinteiset eli Kyrie, Gloria, Credo, Sanctus ja Agnus Dei. Uutta ensikuulemalta oli harmonia, jollaista ei ehkä odota nykyteokselta ja kauniisti soivat äänet. Kati Dufvan odottamattomat sopraanopuheenvuorot singahtivat kaiken keskeltä kirkkaina.

Kyrie-osa oli pehmeän harras, hiljaisesti nousua tekevä. Kiinnostus säilyi loppuun saakka, sillä säveltäjät osaavat ottaa kuorosta irti sykähdyksittäin kauneutta, joka lähtee hyvin soivasta kuorosta. Kun käytettävissä on Kaamoksen + Ahjon äänivarat, voi kirjoittaa ”bassonbassoa” ja vastaavasti nostaa messua sopraanokorkeuksiin.

Nykyaikaa on sekin, että Missa Brevis on lyhyt ja se pitää otteessaan alusta loppuun. Agnus Dei oli hienovarainen lopetusosa laskevine sävelkulkuineen. Kuulija sai rauhan.

Sergei Rahmaninovin Vigiliassa kuorojen äänivarat pääsivät täysiin oikeuksiinsa, kun tarvittiin venäläistä muhkeutta ja laulannan notkeutta. Kirkkoslaaviksi (onnittelut tästä!) laulettu Vigilia oli kotonaan Uspenskin kupolissa ja kirkossahan on tilaa tulkinnalle. Tenori Jussi Salonen maastoutui kuoron keskelle sooloissaan. Altto-soolot lauloi Säde Bartling.

Rahmaninovin Vigilia on tunnetusti vaatelias teos ja siksi sen kuuleminen näiden kuorojen laulamana on aarre, jonka muisto varmasti säilyy. On toissijaista, tunteeko ortodoksisen kirkkomusiikin kaavoja tai palveluskaavoja. Vigilia on kaikille yhteistä musiikkia, jossa on hyvä olla.

Paavo Hyökki rakensi upean Vigilian samoin kuin Missa Breviksen. Hän on tarkka johtaja, minkä seurauksena tempot, volyymivaihtelut ja fraseeraukset olivat kohdallaan. Vigiliasta voi sanoa, että siinä on kuoroja kuoron sisällä, ja näiden liittäminen yhteen kokonaisuuteen on taidollista. Yleisö rakastaa aina pianissimoja ja forteja, kuoron koko volyymin nostoa eetteriin. Rahmaninov on säveltänyt tätä kaikkea ja sitä kaikkea kuultiin.

Vigilian esittämiseen tarvitaan laaja-alaiset bassot – joita näissä kuoroissa on. Mieleen jäi poimittuna esimerkiksi Herra, nyt sinä lasket – osassa bassojen syvyys soimassa muiden äänien kanssa.

Kauneinta konsertissa oli kuoron notkeus tulkintoihin ja tasapainoinen sointi, kurinalaisuus. Toivotaan, että nämä uskaltavat, loistavat kuorot löytävät toisensa toisenkin kerran. Konserttiyleisöt odottavat.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.