AnjaKuoppa

Kolme sisarta, Westerberg ja Kansallinen 2018

Anton Tšehov ja Kolme sisarta, Paavo Westerberg ja Kansallisteatteri. Odotetun näytelmän puitteisiin ei monta sanaa tarvita. Ensi-ilta sytytti, odotus täyttyi, mutta millä tavalla! Tämä Kolme sisarta nykäistiin käyntiin suoraan 2018+ vuosiluvuille Paavo Westerbergin ohjaamassa spektaakkelinomaisessa tulituksessa. Loistavaa on, että Tšehov jäi elämään illan jälkeen ja istuu vakaana 2000-luvun näkymin.  

Ensimmäinen puolisko esitteli henkilöt, joista löytyi kiinnityksiä tähän päivään irvileukaisilla etiketeillä. Jos hahmot onkin kirjoitettu eläviksi 1800-luvulla, ne elävät myös tässä päivässä. Vain mielikuvitus on rajana. Videotekniikka liimasi näytelmän henkilöt katsojien mieliin yhtä aikaa taustalla vaihtuvien lavasteiden ja näyttelijöiden kanssa. Hyvä.

Paavo Westerbergin Tšehov päivittyy tässä versiossa teatterin ajankohtaiseen trendiin, jossa puhutellaan tunnemuistia ja katsojan kykyä napsia nopeasti etenevistä ”kuvista” oivalluksia, joista riittää toiseenkin kertaan. Esimerkiksi näytelmän Njanja, Terhi Panula, katsoo loputtomasti hiihtokilpailuja ja olympiajuoksuja; näistä loistohetkistähän me jaksamme nauttia.

Musiikki, valot, show, mielikuvien ja hahmojen vaeltelut ovat kekseliäitä, älykkäitä. Sisaret Olga, Maša ja Irina kasvoivat tehokkaasti yksilöiksi kaiken keskelle. Emmi Parviaisen Maša oli ehyt, tuskaansa elävä ihminen, kohtaloonsa koteloitu nainen. Voimaa Parviaisen Mašasta löytyy. Valoisin hahmo on Irina, jolle Marja Salo loi valoisat kasvot ja tulevaisuususkoa kaiken keskelle. Toivohan on siinä, että ihminen selviytyy. Olga Elena Leeven tulkintana jäi hiljaiseksi taustalle, vaikka hän on oikea ihminen ottaessaan vanhan njanjan hoiviinsa.

Westerbergin luomassa Kolmessa sisaressa ei ole ”tähtisuorituksia”, vaan kaikkien näyttelijöiden suoritukset palvelevat toisiaan. Silti Esko Salmisen vanha sotilaslääkäri Tšebutykin jää mieleen. Niin ehyt, niin eleetön, virheetön ja kokonainen rooli. Aito juoppo ja filosofi. Näytelmässä hiljaa kärsivä Mašan aviomies Kulygin Tuomas Tulikorven tekemänä puhuttelee. Hänessä on alleviivaamatonta voimaa ja nostoa tulevaan.

Mutta sitten tämä Anna-Maija Tuokon Nataša. Hänet ilkiön muistamme juoksemassa noita-akkana, kaksinaamaisena määräilijänä. Tuokko loi tämän perheen miniään kohtaloa, johon venäläisen tradition mukaan alistutaan. Tuokon Nataša juoksentelee demonina muiden joukossa – olihan hauskuutus.

Kiitos dramaturgi Eva Buchwaldille jälleen kielellisestä uudistamisesta. Tšehov taipuu nykysuomeksi eikä tarvitse vanhaa koketeerausta. On helppo kuunnella, kun ei tarvitse keskittyä vanhaan kieleen – tai käännökseen.

Jälleen kerran pohtii, mitä Kolme sisarta sanoo. Westerberg on rakentanut näytelmän toiseen osaan sisarten varsinaisen filosofian, jossa mennään hyvin lähelle Tšehovia. Nykyhetken takana on menneisyys, tulevaisuus on heille, jotka ottavat siitä kiinni ja muuten mennään ajan aallossa. Työn ja elämän merkitykset nousevat yli estradin. Työtä pitäisi tehdä ja ennen kuolemista on elettävä.

 

Paavo Westerberg, ohjaus

Markus Tsokkinen, lavastus

Eva Buchwald, dramaturgi

Eero Ritala, Andrei

Anna-Maija Tuokko, Nataša

Elena Leeve, Olga

Emmi Parviainen, Maša

Marja Salo, Irina

Tuomas Tulikorpi, Kulygin

Jussi Vatanen, Veršinin

Olavi Uusivirta, Tuzenbach

Samuli Niittymäki, Sojonyi

Esko Salminen, Tšebutykin

Terhi Panula, Njanja

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Näin televisiosta pätkän näytelmästä, kiinnostuin. Kolme sisarta nykypäivään sovitettuna! Kiitos esittelystäsi Anja.

Tämän blogin suosituimmat