AnjaKuoppa

Kaamos kuulaana Kuulalle Ritarihuoneella

  • Toivo Kuula. Eemu Myntin ajoittamaton muotokuva.
    Toivo Kuula. Eemu Myntin ajoittamaton muotokuva.

Kamarikuoro Kaamoksen kumarrus Toivo Kuulalle kuultiin Ritarihuoneella 7.11. Kuula on tavallista ajankohtaisempi kuoleman muistovuoden ansiosta. Kuten tiedetään, Kuulan teokset ovat vaativia esitettäviä – ja taiteellisen haastavuuden lisäksi myös siksi, että ne kuuluvat tämän kansakunnan taideilmastoon.

Kuoronjohtaja on Visa Yrjölä. Jo vuonna 2013 Tampereen kuorokatselmuksessa Yrjölä sai nuoren ja lupaavan johtajan palkinnon ja tänä kesänä Bratislava Choir Festivalsin parhaan kuoronjohtajan palkinnon. Lahjakkuus kuuluu…

Ohjelma sisälsi Toivo Kuulan laulut Auringon noustessa, Venelaulu, Siell´on jo kauan kukkineet omenapuut, Keinutan kaikua, Kansallismielisten nuorten marssi, Rukous, Sävel, Hautalaulu ja konsertin päätösteoksena Meren virsi.  Ohjelmistoon sisältyivät myös Maurice Ravelin Trois chansons ja Claude Debussyn Trois chansons de Charles d´Orleans.

Konsertin avauskappale oli Auringon noustessa. Visa Yrjölä nostatti saliin kuulaan teoksen, varmasti sellaisen, jonka Toivo Kuula sävelsi. Kirkas, avaruudellinen väri ja kuoron yhteissointi saivat pidättämään henkeä. Näin sen on oltava.

Samaan huikeaan tulkintaan ylsi Siell´ on jo kauan kukkineet omenapuut. Yrjölän ja kuoron saumaton samanmielisyys ja esittämisen hartaus kuului. Kuulan volyymimaailma puhuttelee, jos on taitoa puhutella. Näissä laulujen esittäjillä oli laulamisen rakkautta.

Konsertin ohjelmaan oli valittu Ravelia ja Debussytä. Kummankin teokset täydensivät hienosti Kuula-iltaa. Olihan Kuulakin Pariisin poika ja haki vaikutteita impressionismista. Ravelin Trois chansonsin sanat ovat täyttä hölynpölyä, mutta hauskaa sellaista; musiikki sen sijaan on nautittavaa. Ei Ravelkaan laulajia helpolla päästä, ja hän sai arvoisensa tulkinnan. Sfääreihin noustiin Debussyn Kolmen laulun osassa Talvi, olet vain roisto. Notkean notkea laskettelu tämä, täynnä laulamisen riemuja.

Mutta vielä Kuulan teoksiin. Kokonaisuutena marraskuisessa iltapimeässä kuultiin viimeisteltyjä tulkintoja, joista kliseiset tulkintakerrokset oli poistettu. Yrjölä on tutkinut Kuulan kirjoittamia nuotteja, ja vain niitä. Tuloksena oli ”aamukirkkaat” tulkinnat, heleä-ääniset laulut. Yrjölä malttoi laulattaa kauniit kaaret kokonaisesti soivina ja yleisö kuuli kaikki sävelet. Mikä parasta, Kuulan temperamentti valeli yleisönsä Yrjölän johtamana.

Arvostan, että konsertti päätösteos oli Meren virsi. Kuula ja Eino Leino ovat olleet henkinen aisapari, ja tämä kuuluu Meren virressä. Että Kuula osasi luoda nykymaailmaan teoksen plus sata vuotta sitten! Kaamos on juuri sopiva kuoro Meren virren esittämiseen, sillä se vaatii kuoron, jossa eri stemmat erottuvat, ja jossa ne soivat tasapainossa. Oli hieno!  

Pakko vielä kertoa, että ylimääräisenä kuultiin kaiken passion jälkeen Minun kultani kaunis on Kuulan sovittamana. Hauska, ja vielä juuri oikeana vetona.

Toivotaan, että Kaamos ja Kuula esiintyvät vielä toisenkin kerran.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset