AnjaKuoppa

Keskisarjan Aleksis Kiven elämänkertomuksessa on elämää

Odotettu, sanoisiko kaivattu, Teemu Keskisarjan elämäkerta Aleksis Kivestä ilmestyi Aleksis Kiven päivän kynnyksille. MITÄ sanoo kansallisikonista kuvia kumartelematon Keskisarja, mitä uutta löytyi, mitä?

Kun on vaeltanut Kivi-kirjoja tyyliin Paloon Stenvallit, Syksystä jouluun, Nurmijärven poika, Nuori Aleksis ja lukenut lisäksi Kiven tuotannot, odotus on kova. Millaisen passion saa tällä kertaa käteensä? Vastaus on passio ja passio, eihän siitä pääse, mutta tällä kertaa A. Kivi elää, oikeasti.

Teemu Keskisarja on istuttanut Kiven aikansa ympäristöön ja viiteryhmiin, joita hän tarkastelee tämän päivän silmin. Tuloksena päästään tutustumaan erilaiseen Kiveen ja hänen ystäviinsä ja vihollisiinsa. Kuten Keskisarja toteaa, Kiven aikana yhteiskuntaa nykykäsitteenä ei ollut olemassa. Tässä turvaverkottomassa maailmassa taisteli muitakin kuin Kivi, mutta hän erityisesti, koska oli lahjakas, käsittämättömän lahjakas.

Köyhyys, puute, turvattomuus jne. ovat olleet aikansa realismia, mutta eletty on. Kun mielessä on hataria kansallistarinoita Kivestä, Veljeksistä, Nummisuutareista ja runoista, yllättyy, että itse asiassa Kivi sai paljonkin tunnustusta ja myös taloudellisia kannustuksia, jotka olivatkin merkittäviä. Ne vain eivät riittäneet miehelle, joka eli täyttä elämää ”tekemättä päivääkään palkkatyötä”!

Elämänkertomuksessa Kivi kirjoittaa, ryyppää, tappelee, vippaa, käyttää hyväkseen, on köyhimys, mutta tästä huolimatta hän kirjoittaa. Keskisarja lähestyy henkilöään historioitsijan armottomuudella – tai armeliaisuudella – unohtamalla hurskastelevat legendat ja kansankunnan kaapinpäällisille kuuluvat kunniat. Elämänkertomuksessa kulkee elävä ihminen keskellä omaa aikaansa. Kun tiedetään, että uusia dokumentteja ei ilmestyne, Keskisarja on luonut vanhoista uuden kuvan, oman aikamme kuvan Aleksis Kivestä. Ahdistavasta passiosta tipahtelee palasia, ja tilalle kasvaa moniulotteinen mies. Hänen hengenheimolaisiaan on omassa ajassa myös, mutta nyt eletään yhteiskunta-aikaa?

Pakko sanoa, että oli ihanaa lukea, miten Keskisarja rusikoi Kiven arvostelijoita. Ach, Ahlqvist sai turpiinsa. Agathon Meurman myös!  Kiven näkeminen toisin silmin on myös toisen kynänkäyttäjän, Keskisarjan ansiota. Hänen tyylinsä ampuu suoraan maaliin, sillä emmehän tarvitse hartaita virkkeitä kunnioittaaksemme, emmehän. Kivi tuli lähelle.

Tietenkin kirjassa on upea lähdeluettelo, joka kannattaa kahlata. Monta tarinaa Kivestä on kirjoitettu ja moni on häntä muistellut post festum. Keskisarja todistaa kirjallaan, että uusia elämäkertoja ja elämän arvioita vanhoista kannattaa tehdä, mutta homma pitää osata, eikä se sovi naiiveille. Teemu Keskisarja osaa!

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Teemu Keskisarjaa kuuntelee mielellään. Hänellä on persoonallinen tyyli. Jonkin verran joutuu epäilemään laittaako hän puheisiinsa omiaan.
Nyt hän oli jossakin haastattelussa sanonut että pienet omat lisäykset puuttuviin tietoihin ovat paikallaan.
Tekis mieli antaa tällainen anteeksi. Hän osaa tehdä asiat mielenkiintoisiksi.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset