AnjaKuoppa

Tainaron – tarinaton tarina

Leena Krohnin teos Tainaron vuodelta 1985 hulmahtaa näyttämölle Kansallisessa Essi Rossin ohjaamana. Hyönteisvaltakunta Tainaronin kamaralla käyskentelevät Kati Outinen ja esitykseen musiikin säveltänyt Aino Venna.

Hyönteisten tuntematon valtakunta hämmästyttää heti. Lavastus, valosuunnittelu, äänet, musiikki, robotit ja Outisen ja Vennan puvut sekä itse tekstit ovat teatterifantasiaa parhaimmillaan. Kun näytelmä tai spektaakkeli käynnistyy, voi todeta lähes heti, että esityksen taustarautalangaksi tarvittaisiin Tainaronin lukukokemus. Samalla kun on vetänyt henkeä, on pakko kysyä, olisiko se auttanut. Kyse on siitä, että perinteiseen kokemukseen tarvitaan tarina tai aika- ja paikkakoordinaatit tai tekemisen logiikka. Tainaron ei näitä tarjoa, vaan sen sijaan olevaisuuden, jossa ei ole Maan järjestystä. Kuningatarmehiläinen, Jäärä, Tulikärpäset ovat olevaisia Tainaronissa, eivät Maassa.

Essi Rossin ohjaus kunnioittaa varmasti Tainaronin olevaisuutta ja asioiden, siis ötököiden ja lukemisen etenemistä. Tainaronista lähtee kirjeitä, joihin ei tule vastausta. Kirjeiden kirjoittaja, näyttämöllä Kati Outinen, ei tarvitse muistia – hän vain kirjoittaa. Jos joku, niin Kati Outinen sopii tähän rooliin. Eleetön vaellus hopeavaatteessa Tainaronissa kirjeitä kirjoittaen on hahmona yksinäinen kulkija, joka ei kävele hyönteisplaneetalla maanaskelilla. Outisen askellusta tukee Aino Vennan säveltämä musiikki, joka on tainaronilaisen mystistä ja etenee omassa ulottuvuudessaan.

Milla Martikaisen lavastus ja valosuunnittelu sekä Iiro Tujulan ja Mikko Murtomaan robotit loivat suurenmoisen kehyksen Tainaron-vaelluksille. Robotit, siis Tainaronin hyönteiset, ja valoista kasvatettu maailma ovat elämystä täynnä.

Tässä Tainaronissa on säikeitä ja valokuituja juuri tämän ajan taidesuuntauksista. Elämys ajaa edellä. Tainaronissa elämys on jotenkin köyhä ilmaisu näyttämön kauneudelle ja esillepanolle. Mutta näinhän tämä on; aina ei ole tärkeätä ymmärtää, mitä tapahtuu, vaan tärkeätä on kokea tapahtuminen ja päästä sisään elämykseen. Yleisön puhuttelu tunneälyn ja elämyksen välityksellä luo uutta, hitaasti, mutta luo.

Tainaron on tämän genren haastava teos, joka on varmasti ajanmukainen valinta juuri nyt. Robotiikka pysyttelee tunnemuistissa…

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Luin aikanaan kaikki Leena Krohin kirjat, myös Tainaronin.

Kirjan takakannessa lukee myös: "Romaani on liian tosi ollakseen satu. Sen maailma ei avaudu selitettäväksi. Ja kuitenkin tuo maailma on kiehtovan tuttu kun siinä on outouden loiste. Tainaronin maailmasta ei tule samana ulos."

Tosin en muista juurikaan kirjan sisältöä, mutta Krohnin maailmassa on kaikki niin totta.