AnjaKuoppa

Kamarimusiikkia taivaisiin! Kaakon Kamarimusiikissa soitto hehkuu

Viidennet Kaakon Kamarimusiikin soitannat ovat meneillään Virolahdella. Tiedetään, että Suomesta on kehkeytynyt musiikkifestivaalien luvattu maa ja että eri festivaaleilla on oma brändinsä tai sen tavoittelu.  Kaakon Kamarimusiikki on löytänyt omansa ja se kuuluu festivaalivoittajiin. Sillä on lähes 20 loistavaa muusikkoa, joka vuosi uudistuva valtaisa ohjelmisto ja ”Kaakon henki” syleilevät yleisöään vaihtuvissa konserttipaikoissa.

Ohjelmiston rakentamisen primus motor on festivaalin taiteellinen johtaja Jukka Merjanen, jolla on ehtymätön mielikuvitus teosten metsästämisessä. Merjanen ja soittajakumppanit osaavat rakentaa joka vuodelle uudistuvia, yllätyksellisiä kokonaisuuksia.

Torstain 5.7. konserttipaikat olivat 1800-lukuinen Harjun Hovi ja illalla Miehikkälän kirkko, jonne mahtuu väkeä ja ääntä. Päiväkonsertti tai paremminkin kamarimusiikkikimara oli herkkua alusta loppuun. Toivo Kuula, Anton Reicha, Ludwig van Beethoven, Gioachino Rossini ja Antonio Bazzini oli säveltäjät, ja päivän nimet Tuomas Turriago, Bence Bogányi ja hänen mestarikurssioppilaansa Hanna Yu, Petteri Iivonen, Jukka Merjanen, Ilari Angervo, Tuomas Ylinen ja Tomas Nuñez-Garcés.

Festivaalin soitinvalikoimaan sisältyy fagotti ja siis Bence Bogányi. Torstaina fagotin taikaa tarjosi Rossini aarioillaan ja Anton Reichan Variaatiot fagotille ja jousikvartetolle. Reicha oli eleganttia kuultavaa, mutta Rossinin aariat fagoteilla soitettuina olivat hassunhauskaa! Yu ja Bogányi huvittelivat yleisön kanssa.

Beethovenin B-duuri pianotrio oli elävää Beethovenia, kun Jukka Merjanen, viulu, Tomas Nuñez-Garcés, sello ja Tuomas Turriago, piano olivat soittajina. Klarinetin paikalla tällä kertaa oli Jukka Merjasen viulu. Trio teki kunniaa Beethovenille iloitsemalla nopeista tempoista; tämä teoshan on hilpeätä Beethovenia kansanmusiikkikaiuillaan. Pianotrio on pianistinen teos, jossa Turriagon helmeilevä kosketus oli parasta ja Beethoven sai juoksutuksilleen oikeutta.

Yleisö tipahti jaloilleen Antonio Bazzinin tutun La Ronde des Lutinsin myötä. Petteri Iivonen viulussa ja Tuomas Turriago flyygelin takana takasivat, että tutussa teoksessa mentiin formulavauhtia. Olipas veto!

Illan tummat Miehikkälässä

Iltakonsertissa kuultiin Paul Jeanjeanin Preludi ja scherzo fagotille ja pianolle, Gabriel Faurén Sonaatti viululle ja pianolle no 1, op 13 ja Johannes Brahmsin Pianokvintetto f-molli, op 34. Konsertin otsikko oli Romantiikan väkevää voimaa. Näin.

Jeanjeanin preludissa oli viime vuosisadan alun kaihoa, jota Bogányin fagotti puhalsi haikeana. Bogányi ja Turriago loivat tunnelman, jollaista löytyy kirjoitettuna Mika Waltarin varhaisissa runoissa, esimerkiksi. Hieno teosvalinta.

Faurén sonaatissa on suurta tunnetta ja paljon kirjoitettuja nuotteja. Pianisti Liisa Malmivaara ja Jukka Merjanen soittivat upealla intensiteetillä. Merjasen viulun kantava, suuri ääni ja Malmivaaran rikkaasti soiva piano tuottivat muhkean Faurén. III Scherzo: allegro vivo ja IV Finale: allegro quasi presto olivat huikeata soittoa. Vaikeasti rytmitetyt osat vaativat viimeisteltyä yhteissoittoa. Merjanen ja Malmivaara olivat loistava kaksikko ja soitto ihailtavan kevyttä, kuin nuottien pintaväreilyä. Loppuhuipennus nousi vielä mahtavaan volyymiin. Hienosti rakennettu arkkitehtuuri tähän sonaattiin.

Illan odotettu teos oli Brahmsin f-molli pianokvintetto. Viime vuonna paikalla olleiden muistissa on Pjotr Tšaikovskin a-molli pianotrio, jolle odotti jatkoa, siis jotain suurta elämystä.

Jukka Merjanen ja Petteri Iivonen, viulu, Ilari Angervo alttoviulu ja Tuomas Ylinen, sello sekä Tuomas Turriago olivat Brahmsin nostattajat. Soittajat tiesivät, miten ladata ja purkaa Brahmsin angstit, olla hellänä laulaville osille, käydä andantessa ja uskaltaa ottaa koko kvintetto ”sydämelleen”, nostattaa Brahms korkeuksiin. Jos Brahmsissa on paljon tunnetta, sitä on myös soittajissa!

Sointi, sointi ja vielä kerran sointi. Siinä on näiden muusikoiden salaisuus ja kyky saada yleisö pidättämään henkeä. Mielellään kuvittelee, että tilaisuus ja ympäristö ja yleisö olisivat siivittäjiä. Ehkä, mutta oleellista on, että Virolahdella soittavat kesästä kesään ammattilaiset, joilla on musiikin tuli sisällä.

Brahmsin kvinteton III osan scherzon askeleet jäivät mieleen. Ahdistuksen soittaminen eetteriin, villi ja sisäistynyt soitto vei yleisön lopuksi sielujen barrikadeille. Ja finaalin nuoruuden mustalaisteemat ja hajoavat tunnelmat – ja kaiken nousu ja loppu. Tässä konsertissa oli aivan pakko olla runollinen. Parasta elävässä elävässä musiikissa on, että juuri tämä konsertti on ikuisessa muistossa.

Virolahden Brahms taitaa olla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset