AnjaKuoppa

Yllätä ikuinen virta – ooppera Toivo Kuulasta kantaesitettiin

Säveltäjä Sampsa Ertamon ooppera Yllätä ikuinen virta esitettiin ensimmäisen kerran Iittalassa 13. kesäkuuta. Yksinäytöksisessä oopperassa Toivo Kuulan elämä keskitettiin 75 minuuttiin. Hänen elämänsä henkilöistä mukaan pääsivät itse Kuulan lisäksi vaimot Silja ja Alma sekä isä Matti. Libreton oli laatinut Arto Myllärinen, joka myös ohjasi oopperan.

Musiikki on sävelletty jousikvartetille.

Uuden oopperan ulosmarssista kuulija odotti sykähdyttävää draamaa ja hurjaa menoa, sillä Toivo Kuula muistetaan omaehtoisesta, vahvasta taiteilijuudesta ja intohimoisesta musiikista, myös elämästä.

Toivo Kuulan tarina on tuttu, mutta myös tuntematon. Pakko säveltää, demoninen luonne, suuret tunteet, rakkauden valtavuus ja elämän realiteetit olivat ehkä Kuulan elämän keskeiset sisällöt. Lisänä tietysti lahjomaton lahjakkuus, suuren säveltäjän elementit. Ja kaiken sammuminen sisällissodan tunnekuohussa.

Librettoon oli rakennettu Kuulan elämän askelmat alusta loppuun. Kavalkadimainen marssi Vaasasta Viipuriin toimi, jos tiesi, mitä kaikkea Kuulalle tapahtui. Oopperassa sisältö ei ollut itsestään selvää, eikä Toivo Kuulan elämän intohimo ja lahjomattomuus jaksanut nousta framille. Olisiko kuva ollut tehokkaampi, jos osa kohtauksista olisi jätetty pois ja lavennettu muutamaa Kuulan elämän nivelkohtaa? Intohimo loiveni monissa kohtauksissa, joita oli vaikea liittää ajallisesti Kuulan elämään – librettohan kulki kronologisesti.

Alkusoitto – tai oopperan johdantomusiikki – on kuulasti soiva, jossa voi halutessaan kuulla kaikuja kansanmusiikin väreistä. Oopperaviritys toimi itse asiassa oikein hyvin, ja kuulija valmistautui tonaalisesti viritettyyn elämykseen.

”Minä olen musiikki”

Tämän Toivo Kuulan repliikin poimin esityksestä. Totta, viis yksityiselämän koukeroista. Oopperan sisällössä oli tehty valinta elämäkerrallisesta puolesta, mutta Toivo Kuula on ensisijaisesti säveltäjä ja hänen taisteluaan musiikkinsa puolesta olisi kuunnellut enemmän.

Ertamolta on hieno ratkaisu olla käyttämättä yhtään ainoata Toivo Kuulan sävelmää tai motiivia. Kaikki oopperassa kuultu oli Ertamoa. Kiinnostavaa on, että tämä ooppera on säveltäjältä säveltäjälle, vaikka he kirjoittajina ovat hyvin erilaiset.

Itse asiassa Ertamo teki yllätykset. Ooppera on perinteisen tonaalinen, aariat ja duetot kuljettavat kauniisti laulajia ja jousille kirjoitettu musiikki kantoi loppuun saakka. Ensimmäinen aaria kosketti: Kuulan vanhemmat menettivät pienokaisia ja isä-Matti lauloi heille. Toinen aaria lapsen kuolemasta oli Kuulan ensimmäisen lapsen Aunen kuolema. Hänelle Ertamo on säveltänyt kauniin laulun Herra antoi, Herra otti -sanoihin.

Ensimmäisen kuuleman ensimmäinen mielikuva on tasaisesti soivasta, huolellisesti sävelletystä teoksesta. Mutta kun oopperan kohteena on intohimon puolijumala, musiikkiin olisi toivonut myös pirua ja särmää. Loppukohtauksen kansanmusiikki viritti kuula-asemalle (juuri ennen Viipurin lopputapahtumia): oli hyvä veto, jota varmasti kuullaan oopperasta irrotettuna.

Lopussa jäi kuitenkin vähän tyhjä mieli. Kuulan sisäistämiseen olisi pitänyt paneutua tosissaan; hänen minänsä jäi avoimeksi – tai sen käsittely oopperan keinoin. Nyt tunne jäi läikähdykseksi.

Kalle Virtasen Toivo Kuula kulki hyvin oopperassa, aina ulkonäköä myöten. Samoin Alma ja Silja, joilla molemmilla on kauniisti soivat äänet. Laulajille olisi suonut oikean näyttämön, sillä voimistelusalin akustiikka ei tukenut laulajia eikä tekstin kuuluvuutta.

Toivotaan, että ooppera pääsee uusiin kuulemisiin kunnollisilla näyttämöillä myöhemmin. Sampsa Ertamon teos viitoittaa toivottavasti uusien näyttämöteosten säveltämiseen.

Roolitus

Kalle Virtanen, tenori, Toivo Kuula

Vilja Riutamaan, sopraano, Alma Kuula

Eeva Semerdjiev, mezzosopraano, Silja Kuula

Matti Torhamo, baritoni, Matti Kuula

 

Arto Myllärinen, libretto ja ohjaus

Reetta Hulmi, lavastus

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän AulisSaarijrvi kuva
Aulis Saarijärvi

Alavutelaisena sukuna sivuamme 1800- luvulla Kuulan sukua hieman. Siksi olen kiinnostunut hänen sukuunsa kuuluvista tapahtumista.
Kovin olen odottanut Toivo Kuulasta ja elämästään toista, laajempaa teosta. Toki on Elmgren-Heinonen, Tuomi: Toivo Kuula. Porvoo: WSOY, 1953, mutta siinä on oikaistu muutamia elämän tärkeitä taitekohtia. Myös se Viipurin seurahuoneen tapahtumat on nykytiedon valossa erilaista puukotuksineen ja ampujan taustoista. Lisäksi on tuore kirja Koivisto, Juhani: Tuijotin tulehen kauan: Toivo Kuulan lyhyt ja kiihkeä elämä. WSOY, 2008. Siinäkin on puutteensa, joskin täydentää Elmgren-Heinosta.
TV:lle on tehty aikoinaan dokumentti säveltäjä Kuulasta, mutta filmimateriaalin väitetään kadonneen jossakin 1970- luvun arkistomuutossa (?).
Valkoinen Suomi häpesi Kuulan kohtaloa 1918 vuodesta 1960- luvulle saakka. Samalla Kuulan musiikki oli jotenkin sivuun työnnettyä Yleisradiossa ja eturivin esittäjien ohjelmistossa. Siksi väittely ja tappelu jääkärimarssien paremmuudesta on yhä vanhemman sukupolven mielessä kääntynyt Kuulan tappioksi.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset