AnjaKuoppa

Kustaa ja Kustaa – Hebon oopperaloikka historiasta

Helsingin Barokkiorkesteri teki jälleen kulttuurihistoriaa. Aikanaan moneen ehtinyt kuningas Kustaa III kirjasi esi-isä Kustaa Vaasan gloriateot Tukholman verilöylystä oopperalibretoksi. Vuoden 1520 murhenäytelmää tarvittiin propagandaan 250 vuotta myöhemmin.

Musiikiksi Kustaa Vaasan sävelsi aikansa kuuluisuus Leopold Koželuch, Mozartin aikalainen.

Nyt maaliskuussa 2018 ooppera esitettiin tässä ajassa ensimmäisen kerran Musiikkitalossa. Harvinaisuuden nostattaminen estradille oli kiinnostavaa kaikkineen: kuninkaan tekemä libretto, historian hämäristä noussut sävellys ja suomalaisia(kin) koskettava vallankaappauskäänne. Kuulijasta tuntuu aina uskomattomalta, kun kadoksissa ollut sävellys humahtaa ensimmäisen kerran säveltämisen jälkeen näyttämölle. Yhtäkkiä pääsee sisälle kadonneeseen aikaan.

Mutta itse esitykseen. Seitsemän solistia jakoivat tasaisesti roolituksen. Oopperan paha mies oli Cornelius Uhle (Kristian II). Hänen äänensä täytti Musiikkitalon, jopa katveissa istuneille. Osasipa olla myös ilkeä roolissaan. Kustaa Vaasan äidin tuskan lauloi Helena Juntunen; hän loi puhuttelevan ja ehyen roolin.

Ehkä illan tähti oli Kristiina Gyllenstiernan laulanut Martina Janková. Hänen kaunis sopraanonsa oli luonnollinen, teeskentelemätön ja vapaasti nouseva. Monica Groop oli myös elementissään Kustaa Vaasan sisarena Margareetan roolissaan.  Kaiken kaikkiaan naisäänet säkenöivät.

Illan kuningas oli tietysti Kustaa Vaasa alias tenori Mario Zeffiri. Tähän vanhahkoon musiikkiin ja mozartiaaniseen aikakauteen hänen äänensä istui upeasti. Vaivaton, kantava ja kirkas tenori oli oopperan kruununjalokivi.

Oopperallinen tarinajännite syntyi Kustaa Vaasan ympärillä olevista vahvoista naisista ja valloittajan taipumattomasta vastustuksesta. Kustaa III:lla on ollut draamasilmää luodessaan legendaa esi-isästään.

Leopold Koželuchin säveltämä teos oli ensi kertaa kuultuna hieno, yksinkertaisesti sanottuna. Hän oli säveltänyt kauniisti nousevat ja laskevat aariat ja tasapainoisen kokonaisuuden. Aapo Häkkisen johtamana orkesterin ja laulajien yhteistyö oli hyvin viritetty. Aapo Häkkisen tulkinta teki varmasti oikeutta Koželuchille ja hänen aikakaudelleen. Dramaattinen ooppera oli dramaattinen ja pieteetillä toteutettu.

Irvihammassuomalainen ei kuitenkaan malta. Oopperassa käytettiin videotekniikkaa lavastukseen ja vielä vähän muuhunkin. Ruotsalaisten ikoneita ilmestyi keskelle draamaa: Peppi Pitkätossu, Ikea, Volvo, Ericsson (olikohan vähän kehno versio), Zlatan Ibrahimović… yleisöllä oli löytämisen iloa, kiitos.

Kustaa Vaasan kuorona oli Helsingin kamarikuoro, jonka miehitys takasi upean kokonaisäänen oopperalle. Sanotaanko näin, että kauniimpaa kokonaissointia saa hakea.

Helsingin Barokkiorkesterin viitoittamalla tiellä on antoisaa käyskennellä. On rikastuttavaa löytää uusia maailmoja ja kuunnella menneisyyteen jääneitä teoksia. Hienoa on, että niitä esittävät eturivin muusikot, joiden taiteeseen ja tulkintaan voi luottaa.

Rooleissa lauloivat

Kustaa Vaasa – Mario Zeffiri

Kristian II – Cornelius Uhle

Sevrin Norrby – Niall Chorell

Cecilia af Eka – Helena Juntunen

Margareetta Vaasa – Monica Groop

Ruotsin suojelusenkeli – Tuulia Lindeberg

 

Konsepti: Erik Söderblom (kiitos huippuhauskasta teosesittelystä!)

Ohjaus: Ville Sandqvist

Videosuunnittelu: Emil & Arthur Sallinen

Puvut: Reija Laine

Johtaja: Aapo Häkkinen

 

Yle lähettää Kustaa Vaasan suorana esityksenä Areenassa ja Yle Radio 1:ssä 10.3. klo 19.15 alkaen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset