AnjaKuoppa

Klaus Mäkelä ja RSO sytyttivät Sibeliuksen

Radion Sinfoniaorkesterin torstaisessa konsertissa (8.2.) oli klassista konsertin täydeltä: Schumann, Mozart ja Sibelius. Konsertti-illan juttu oli kuitenkin uusi, nuori kapellimestari Klaus Mäkelä, jota oli ”pakko kuulla, kun”. Odotus oli tiivistynyttä – Klaus Mäkelä tuli, johti ja voitti.

Illan ensimmäinen teos oli Robert Schumannin Alkusoitto, scherzo ja finaali orkesterille op. 52. Ilta lähti kauniisti käyntiin ja Mäkelä kirvoitti ajanmukaisen romanttisen Schumannin elämään RSO:n pehmeillä sävyillä. Kiinteänä soivan Schumannin jännite säilyi.

Víkingur Ólafsson oli illan toinen voittaja Mozartillaan. W.A.  Mozartin Pianokonsertto no 24 c-molli on ceemollimaisesti tumman hivelevä. Víkingur Ólafsson on hyvin, hyvin taitava ja herkkäkätinen pianisti, jolle Mozart istuu hyvin. Hänen tulkinnassaan konsertto on helmeilevä, vähäeleinen ja kiihkoton. Mäkelä ja Ólafsson tuntuivat sopivan toisilleen, sillä molemmat välttivät ylitunteellisuuden, joka vaanii tällaisessa surusilmäisessä konsertossa. Ehkä siellä täällä olisi kuullut rikkaampaakin väritystä, mutta tulkinta oli ehyt ja elegantti. Víkingur Ólafsson on sointi- ja sormitaituri, jonka Mozart soi yksityiskohtia kunnioittaen, väreillen.

Illan toinen puolisko oli Jean Sibeliuksen ja Klaus Mäkelän. Vai pitäisikö tässä sanoa, että Mäkelän ja Sibeliuksen. Epiteetti nuori on asia, josta jokainen pääsee eroon aikanaan, mutta nyt on pakko käyttää sanaa nuori liitettynä Mäkelään myönteisessä merkityksessä. Että niin nuori, että niin lahjakas, että niin rohkea.

Mäkelän tahtipuikossa Sibeliuksen toinen kulki yksinkertaisesti, alleviivaamatta, kuulaana.  Mäkelä vältti kiusauksen ylitunnelmoida sinfonian fraaseilla. Toinen sinfonia on tuttu ja sen mukana mieleen muistuvat monet kapellimestarit ja tulkinnat. Klaus Mäkelällä oli rohkeutta katsoa sinfoniaa lintuperspektiivistä ja rakentaa oma tulkinta, juuri tähän konsertti-iltaan. Hän teki rauhallisesti sinfoniasta suuren sinfonian, sellaisen kuin se on, kiihtymättä.

Finaaliosassa (Allegro moderato) kapellimestari näytti, mitä hänestä lähtee ja miten. Intensiteetin kasvu teetti paineen kuulijaan, joka sai kiitokseksi huiman finaalin ja sibeliaanisen kylvyn.

Olipa hienoa, että Klaus Mäkelä ja Víkingur Ólafsson pääsivät sairassijaiksi. Saimme nähdä uuden kapellimestarin syttyvän ennen kuin hän livahtaa Ruotsiin ja maailmalle. Jälleen kerran joku suuri tuleva kapellimestari oli nuori ja kuulimme häntä ensi kertaa!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Museomusiikki on vanhaa viihdettä.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset