AnjaKuoppa

Helsingin Barokkiorkesterilla hienostunut joulu

Helsingin Barokkiorkesterin perinteiset joulukonsertit jakaantuivat tänä vuonna. Hämeenlinnan Verkatehdas koki Helsingin Barokkiorkesterin ensiesiintymisen torstaina 14.12.

Illan solisti oli viulisti Dmitry Sinkovsky, joka myös liidasi konsertin. Orkesterin taiteellinen johtaja Aapo Häkkinen oli tutusti uruissa ja cembalossa. (Kiinnostava lisä barokkikonserttiin: paikalla oli urkujen ja cembalon sijasta sähköurku-keyboard-laite. Mikä ettei.)

Miksi hienostunut konsertti? Ohjelmassa oli Johann Sebastian Bachin tuttu viulukonsertto g-molli BWV 1056, Pietro Antonio Locatellin viulukonsertto Es-duuri, op 7/6, Il Pianto d’Arianna, Nicolas Antoine Lebéguen Noëls, Jean-Marie Leclairin viulukonsertto D-duuri op /72 ja joulusokerina pohjalla Arcangelo Corellin Concerto grosso g-molli op 6/8. Ohjelmistossa oli joulua, jollainen pohjautunee varhaisempiin perinnekerroksiin, ja siksi tämä konsertti oli todella kiinnostava. Tuttuja teemapätkiä löytyi, mutta teosvalinnat houkuttivat kuuntelemaan joulu-teemaa uudella korvalla.

Sinkovsky oli ehdoton tähti, jonka Ruggieri-viulu taipui ja taipui. Bachin viulukonsertto oli ”vieno”, hallittu ja sävelkuluille kunniaa tekevä. Uskaltaisiko sanoa, että Bach kelpasi ilman suurta tulkintaa?

Locatellin viulukonsertto näytti jo, mitä Sinkovsky saa irti Ruggieristaan. Pianissimot olivat pianissimoja, juuri sillä rajalla, jonka mestari saa aikaan. Locatellin valinta oli mainio; tällainen narratiivinen, iloinen teos tekee sielulle hyvää. Viimeinen osa Grave on surullinen, hidas ja vaatii viulistiltaan jousen hallintaa. Sinkovskyn tulkinta oli hallittua ja orkesterin ja solistin välillä vallitsi upea yhteismieli.

Aapo Häkkisen soolo Lebéguen Noëls-kappaleista vuodelta 1685 oli harras, mutta on pakko myöntää, että aitojen urkujen kaipaus iski. Les Cloches -kappale jätti jouluisen kellonsoittotunnelman, oli kaunis.

Leclairin viulukonsertto sisältää hauskoja juoksutussarjoja, joissa Sinkovsky pääsi lennättämään rokaa. Hitaiden ja nopeiden osien vuorottelu pitää korvat vireinä, ja viimeinen Allegro-osa tekee todella oikeutta solistille ja konsertolle. Ei voi kuin sano, että vau.

Corellia odotti, sillä siinä on jo tuttua joulun taikaa. Grave, allegro, adagio, vivace, pastorale. Siinäpä Corellin taika kuulijan mielessä. Pastorale loi joulun tunnelmat keväisestä nimestään huolimatta.

Helsingin Barokkiorkesterin tämän vuoden joulukonsertit palauttavat konserttiyleisöä ajan taakse sinne, jossa joulunajan musiikki sisälsi meille tuntemattomia elementtejä. Helsingin Barokkiorkesterin tämän joulun konsertteja tarvitaan tunnistamaan, mitä on ollut. Lisäksi orkesteri on täsmällinen tulkitsija ja luotettava teosvalitsija. Ensi jouluun!

P.S. Kun on joulu, konserttivieras saanee huomauttaa, että vaikka yksi punainen rusetti olisi kertonut konserttisalissa joulusta. Verkatehtaan ankea lavavalaistus ei synnyttänyt joulutunnelmaa…

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset