AnjaKuoppa

Helppo matka muinaisuuteen Ilari Aallon ja Elina Helkalan mukana

Matka muinaiseen Suomeen, 11 000 vuotta ihmisen jälkiä -teos ilmestyi passelisti kesän matkailukauteen. Arkeologi, keskiajan tutkija Ilari Aalto ja muinaistekniikan artesaani Elina Helkala ovat koostaneet teoksen suomalaisesta ihmismuinaisuudesta, sen yhteyksistä ja sidoksista ympäröiviin yhteiskuntiin.

Onhan hauskalukuinen kirja kaikkineen: kerrankin pääsee tietämään yksien kansien kanssa mitä muinaista Suomessa on. Ja että usea suomalainen asuu aivan muinaisalueella tietäen tai yllättäen tietämättään!

Teos toimii matkaoppaana, sillä sen avulla voi suunnistaa konkreettisesti muinaisille paikoille. Itse arvostan teoksen rakennetta, joka on jaoteltu asia-alueisiin. Jos on kiinnostunut kalliomaalauksista tai haudoista, tiedot löytyvät yhtenäisinä. Moni viikinki- tai keskiajan paikka on listattu paikkakuntien nähtävyyksiin tai ne ovat muuten matkailukohteissa. Ilari Aalto on kuitenkin rakentanut tutuillekin paikoille jatkumon, josta avautuu näkymä paikkojen taakse kaukaiseen menneisyyteen ja muinaisiin asuttajiin, keitä he sitten olivatkaan. Varmaa on, että kesäisillä autoajeluilla kivikasoja katselee uusin mielikuvitussilmin…

Lukija kiittää tarkasta lähdeluettelosta, josta löytää lisälukemista sekä tarkasta kuvalähteistöstä.

Uudet tutkimusmenetelmät, aiempaa helpompi tiedon saatavuus, tieteellisten tulosten kansanomaistaminen ja toivottavasti lisääntyvä muinaisuuden ja vanhan historian esillepano lisäävät aidosti tiedonhaluja ns. suuressa yleisössä. Kriittinen, myyteistä ja legendoista irtautunut tieto tekee rikkaaksi. Siinä tämän kirjan viehätys. Toki olisi kiva lukea tarkan tarkkoja selostuksia eri kohteista, mutta ne ovat asia erikseen. Tässä kirjassa vaelletaan sumeilematta paikasta ja asiasta toiseen matkaoppaan vauhdilla.

Tuloksena on lukunautinnon ohella mainio kokonaiskuva suomalaisesta menneisyydestä. Mieleen jää monta muistijälkeä, esimerkiksi kalliomaalauksen synnyttävä nainen, tutunoloinen hautakumpu ja kuppikivi ja Porvoon kaupunki keskiaikaisine asemakaavoineen. Tekisi mieli kiireettömälle kävelylle Koroisiin ja Lietoon tai ajelulle Härkätielle. Kun asuu linnavuorialueella, on pakko tunnustaa, että olisi suonut linnavuorien olevan suuria, mahtavia puolustusstrategian mukaisia linnoituksia. Siltikin on hyvä tietää, miten asia oli, ja miksi. Mieleen jää pysyvästi vainajien arvostus muutama tuhat vuotta sitten. Punamultakate on ollut kaunis jäähyväinen.

Sitten kuviin. Jos Ilari Aalto on koostanut hyvän sanallisen matkakirjan, teoksen toinen tehokas puolikas on Elina Helkalan kuvat, jotka kyllä jäävät mieleen. Kuvat ovat puhuttelevia, tarkoin valittuja muistijälkien synnyttäjiä ja säilyttäjiä. On arvostettavaa, että kustantaja on panostanut kuvaan laadullisesti ja sisällöllisesti. Huolimatta kaikesta nykyaikaisesta helppoudesta moni teos huutaa kuvaa laadullisesti ja sisällöllisesti! Tällä muinaismatkalla voi nauttia maisemista…

Tämän kirjan tärkeä sivutuote on arkeologian arvostuksen kasvu lukijan mielessä, toki arvostettu ”an sich”, mutta tällaisessa vaelluksessa se kasvaa väistämättä. Kustantaja Atena on päästänyt maailmalle maukkaan teoksen, jolle soisi lisää sisaruksia. Edellisten asukkaiden elämänmuoto, kekseliäisyys, tavat ja perintö kiinnostavat. Minkä päällä asumme, mitä voimme vielä löytää, mitä tuhoamme, mihin tutkimukseen meillä on varaa? Kun käytettävissä on tutkimuksen koko kirjo, odotellaan lisää teoksia, vai? Tieteellinen popularisointi on mahtavaa, todistaa Matka muinaiseen Suomeen.

Todettakoon vielä, että kirjan ulkoasu, koko ja taitto ovat kauniisti toteutettuja ja ajanmukaisia. Tietoiskumaiset lisät tekstin ohessa ovat hauskoja lukea, ja silmä lepää linjakkaassa tilan käytössä.

 

 

Ilari Aalto & Elina Helkala

Matka muinaiseen Suomeen, 11000 vuotta ihmisen jäljillä

Ulkoasu Ville Lähteenmäki

 

Atena, 2017

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Varmaankin suomalaiset ovat olleet aikoinaan muun muassa mammutinmetsästäjiä, erän kävijöitä ja kalastajia. Kun katselen kuvissa vanhoja rauniolinnojamme, voi vain arvata, mitä kaikkea nekin ja niiden asukkaat ovat joutuneet kestämään. Linnoissa lienee alun perin ollut puuvuoraukset ja lattiat ja ne ovat olleet mukavampia asuinpaikkoja kuin nyt voisi päätellä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Asun rautakautisella asuinalueella, mutta uhrilehdon kalmistokin saa kaivurilla kyytiä kun grynderit jyllää. Entisen museojohtajan viittoitama muinaismuistoaluelle kaavamutoksella haukataan nykyistenkin asukkaiden pyhänä pitämää puistoa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Sotungissakin, jossakin Sipoonkorven tienoolla on merkitty vanha uhripaikka. Siksipä haluaisin tuon kirjan lukea, jotta tietäisin olisiko tuokin paikka sinne kirjaan päätynyt.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset