AnjaKuoppa

Jännittävää – modernistien kantaesityksiä Hämeenlinnassa

Säveltäjä Sampsa Ertamon Budo sai kantaesityksensä Hämeenlinnassa perjantaina 19.5. Samassa konsertissa esittäytyi Teemu Heinonen, 18-vuotias ensimmäiset kaksi teostaan säveltänyt ja pianisti Tuomas Nikkanen, joka esitti omia teoksiaan aiemmilta vuosilta. Siis kolmen säveltäjän sävellyskonsertti!

Ertamon kantaesitys oli Budo, rummuille sävelletty teos vuodelta 2016. Sooloteoksen esitti Antti Polameri, säveltäjä itsekin.

Noin kahdeksan minuutin rummutus ei jättänyt kylmäksi, ei todella. Seitsemästä rummusta sinkoutui rytminen sinfonia, tajunnanvirtainen vyörytys. Polameri piti rytmityksen koossa, mikä taisi olla aito taidonnäyte sinällään. Harvoin konserttisalissa kuulee… tämän Budon kuulisi mielellään uudelleenkin, mutta esittäjältä vaaditaan heittäytymistä ja ammattitaitoa, ei siis joka konserttilavan teos.

Budossa oli taistelulajin menoa ja imua, rytminvaihdoksiin sitoutunutta sykettä. Kumpikohan on shamaani, Ertamo vai Polameri vai molemmat! Seitsemän rumpua elivät kuin seitsemän rumpua.

Toinen Sampsa Ertamon teos oli Unison huilulle, klarinetille ja jousikvartetille. Illan kvartetti oli Aulanko-kvartetti, jossa soittavat Sari Vuoristo, Vesa Kankainen, Teija Laitila ja Matti Vuoristo. Huilisti Eeva Kunnas ja klarinetisti Katri Laakso olivat illan toiset solistit.

Unison jäi mieleen itse asiassa viihtyisänä teoksena, jossa suomalaisuus oli läsnä pelimannimaisina sointuina. Ertamon soitinvalinnat eli jousikvartetti, huilu ja klarinetti ovat hyviä valintoja. Tuloksena on elegantti, vapaasti soivat täyteläinen kokonaissointi.

Ensi kertaa eetteeriin…

Teemu Heinosen teokset Draama (2016) jousikvartetille ja Point of no Return (2017) huilulle, klarinetille ja jousikvartetille laittoivat odottamaan. Millaisia ovat nuoren ensimmäiset sävellykset?

Draamassa oli klassiset kvarteton elementit, siinä oli tanssillisuutta, se oli looginen. Heinonen oli laittanut kvartettokliseet hauskasti ”koetukselle”. Tuli mieleen, teos on kirjoitettu tyydyttämään tekijän uteliaisuutta: miten saan kvarteton soimaan. Kvartetossa oli myös soinnin helppoutta, löysyyttä, jolle Aulanko-kvartetti antoi täyden tuen.

Uusin teos eli Point of no Return on vaativa, tanssillinen ja hauskasti riitasointuinen. Sellolle rakennetut rytmitykset loivat sävellykselle tietyn perusvireyden ja rungon. Hatunnosto Aulanko-kvartetille, joka soitti pieteetillä vaikeat rytmit, ja antoi uutukaiselle arvoisensa olomuodon. Jäädään odottamaan, mitä kehittyvä Heinonen säveltää seuraavaksi; esikoiset antavat aihetta.

Illan kolmas säveltäjä oli pianisti Tuomas Nikkanen, joka soitti kaksi teosta vuosilta 1998 ja 2005, Mediaatio ja Come on let´s play. Nikkasen pianofantasioinnit ovat järkälemäisiä teoksia, joissa flyygelin koko arsenaali on käytössä. Mediaatiossa on impressionistisia sävyjä ja tunnelmia. Kuultavissa on aitoa tunteiden luotausta ja purkamista – Nikkanen on luonut itselleen istuvat teokset, joita kuuntelee mielellään.

Musiikkia Hämeenlinnasta

Kultaisina 60-luvun vuosina Hämeenlinnasta lenteli musiikki- ja kuvataidelastuja ympäri maailmaa. Oli Ahtolat, Meuroset, oli Marttiset ja Sermilät ja keitä muita heitä olikaan. Jos ajatus lentää näiden uusien säveltäjien kanssa historiaan, ei tietenkään tee oikeutta uudelle sukupolvelle, mutta.

Silti rinnastus kannattaa siinä mielessä, että taiteen tekemisen tiivistyminen on aina kiinnostavaa ja soisi, että taiteen tekijöistä olisi ilmiöksi. Sampsa Ertamo on paikkansa lunastanut säveltäjä, joka edustaa hyvin oman sukupolvensa säveltäjyyttä. Toivottavasti ryhmästä poikiutuu aidosti uutta, jolle riittää sijaa isoillakin estradeilla. Uusille sävelille on tilaa, niiden tulkitsijoille on tilaa. Eeva Kunnas, Katri Laakso, Antti Polameri ja Aulanko-kvartetti esimerkiksi nostivat uudet kantaesitykset kestävälle tasolle, heti.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Teos oli "hauskasti riitasointuinen".
Niinpä. Musiikilla ei ole semantiikkaa ja musiikillinen huumori on eräällä tavoin ulkoistettua ja kliseistä. Tai yllätyksellisyyttä.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset