*

AnjaKuoppa

Kerran elämässä: unohtumaton Sibelius-maraton

  • Ystävät: Jean Sibelius ja Izumi Tateno
Hämeenlinnan Raatihuoneella.
    Ystävät: Jean Sibelius ja Izumi Tateno Hämeenlinnan Raatihuoneella.
  • Konsertin jälkeen: potretti Sibeliuksen 
syntymäkodin eteisessä.
    Konsertin jälkeen: potretti Sibeliuksen syntymäkodin eteisessä.
  • Konsertti-illan loistoa. Kiitoksen aika.
    Konsertti-illan loistoa. Kiitoksen aika.

Jean Sibeliuksella on nenänjuuressa rypyt, hän on suuri isäinmaan sävelkertoja, sinfoniat ja Finlandia soivat lumisissa maisemissa kertomassa itsenäisyydestä ja kohottavat kansallistuntoja juhlapyhinä. Aika monen mielikuva Sibeliuksesta?

Hämeenlinnassa elettiin pianomaratonissa toisenlainen säveltäjä, pianon mestari, jossa on mistä ammentaa. Japanilaiset huippupianistit tulivat ja soittivat Sibeliuksen opus-numeroiset pianoteokset neljässä konsertissa.  Sibeliuksen syntymäkoti ja hänen aikalaisensa Raatihuone olivat pianotulituksen näyttämöinä.

Kerrottakoon, että japanilaiset tulivat itse, maksoivat matkansa ja kulunsa, jotta pääsivät soittamaan Sibeliusta säveltäjän 150-vuotisjuhlavuonna 17 pianistin joukolla. Tiedetään, että meidän Jean S. on kuuluisa, mutta että tällainen huippujoukko haluaa tulla soittamaan hänen teoksiaan tässä hetkessä yleisölle ja itselleen.

Mitä sitten tapahtui? Huvitteleva, vakava, vekkuli, moniulotteinen, itseään toistava, rakastava ja kaikkea inhimillistä sisältävä Jean Sibelius vaelsi synnyinkaupungissaan. Mitä peruskuulija sai? Hengästyttävän kavalkadin loistoluokan pianonsoittoa, uskomattoman värikylläisen sävellysten maailman, jossa yllättäen oli ihania, ennen kuulemattomia kappaleita, pianokirjallisuutta vailla vertaa.

Jos valtavasta repertuaarista poimii muutamia muistijälkiä, Rêverie, op. 58 (1909) oli kuin avaruudellisia jääpalasia Emiko Mizukin soittamana.  Jos ei tietäisi, että säveltäjä on Sibelius, harhautuisi ajattelemaan ihan muita maita. Tai Yuko Kimuran esittämän Sonatiinin fis-molli Allegro moderato – jossa tyylikkäästi esitetty sonatiini puhkesi pianistiseen kukkaan viimeisessä osassa. Mieleen piirtyi myös Haruyo Kubon soittama opus 103, josta tietysti Kyläkirkko jäi tutuista mieleen. Ehkä kuitenkin Myrsky oli teos, jolle Kubo antoi persoonallisen, muhkean soinnin.  Hänestä aistii tahtovaisen, aikuisen pianistin tasapainoisen käsityksen Jean Sibeliuksen kappaleista. Näkemys on helppo allekirjoittaa.

Shihoko Iino soitti opuksen 76, jonka ensimmäinen kappale Esquisse soi kuin elämän lähde. Iinon laulava kosketus sopi erityisesti Sibeliuksen syntymäkodin pieneen saliin.  Samaisen konsertin päätösteos oli opuksen 26 Finlandia, jonka tulkitsi Ayumi Hirahara. Hänen tulkintansa muistetaan täydellä tunteella soitetusta Finlandiasta, jolla oli tavallista syvempi vaikutus. Soihan se syntymäkodissa. Ayimi Hiraharan repertuaarista jäi mieleen myös opuksen 58 Tempo di Minuetto, jossa Hirahara oli vahva soittaja ja tulkitsija.

Tetsuro Hagiun soittaessa E-duuri sonatiinia oli pakko kysyä itseltään, tällainenko meidän Sibbe on; näin värikylläinen, näin huikean vaikea teknisesti? Kyllä.

Viimeisestä konsertissa Saori Kondo soitti opuksen 101 intohimolla ja suorastaan hartaasti. Erityisen intensiivinen oli Iltalaulu, kauniisti soiva impressio.

Mitä maraton antoi?

Jean Sibeliuksen pianomusiikin spektaakkeli ei unohdu sen kokeneilta. Noin kahdeksan tunnin pituinen pianoryöpytys pysyy mielessä. Ehkä tärkeintä on, että niin sanotuista voileipäkappaleista koostuukin pianoa ymmärtävän säveltäjän täysipainoinen teosten kokonaisuus, joka jaksaa hämmästyttää. Monikielinen Sibelius kirjoittaa pianolle kaihtelemattomasti tunnelmia, niistä löytyy hauskasti takaumia ja sidoksia. Vaikka konserteissa keskittyy kuulemaan tulkintoja ja pianistien lähestymiskulmia, kaiken rinnalla on pakko pohtia Sibeliusta ja hänen luovuuttaan.

Maratonin tunnelisän toi pianisti Izumi Tateno, monen Sibelius-konsertin solisti ja Suomi-Japani-yhteistyön edistäjä. Vasemmalla kädellä soittava Tateno nostatti yleisön seisomaan vasemmalle kädelle sovitetulla Finlandia-hymnillä.  Kaunis, kaunis on hänen pianissimonsa.

Unohtumatonta on kaikkien pianistien yksilöllisyys, loppuunajatellut ”omat” Sibelius-tulkinnat opastivat pohtimaan Sibeliuksen pianomusiikin kerroksia, kokeilevuutta ja oivalluksia.  Mahtavat japanilaiset.

Jean Sibelius tuli lähelle, lihaksi ja vereksi.

Konsertoivat pianistit olivat Izumi Tateno, Ikue Gotoh, Tetsuro Hagiuo, Ayumi Hirahara, Kazue Igo, Shihoko Iino, Sae Ida, Yuko Kimura, Misako Koizumi, Saori Kondo, Haruyo Kubo, Fusae Kubota, Yasu Maruyama, Emiko Mizuki, Ryoko Onoda, Keiko Tokutomi ja Chikako Yoshimura.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Kiitos valovoimaisesta kerronnastasi! Olen Sibeliuksen serkku, viidennessä kategoriassa - sukututkimuksen merkittävässä selonteossa.

Omat tunnusmerkkini Sibbeen, on otsaviivat. Suvussamme on myös paljonkin Bibolaarista ilmentymää, huipusta masennukseen.

On hienoa vahvistua ihmisenä. On kaunista tunnistaa elämän karikkoisuus. On hyvä rakastaa mennyttä aikaa, tulevan vahvuudeksi.

En tiedä. Itken.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

En ole tietääkseni Janne Sibeliuksen lähisukulainen, mutta pidän siltikin kovasti hänen musiikistaan. On upeaa, että koko Suomi ottaa hyötyä säveltäjän syntymän 150-vuotisjuhlasta.

Eilen kuulin Yle Radio 1:stä mielenkiintoisen esitelmän Sibeliuksen sinfoniasta 6. Tuon kuulemisen jälkeen 6. sinfonia on minun mielestäni ehkä 5. paras Sibeliuksen sinfonioista.
http://timouotila1.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuu...

Sibelius sävelsi suurehkon määrän pianokappaleita, joita soitettiin sata vuotta sitten nuoteista Suomen kodeissa. Silloinhan musiikkia ei vielä voinut kuunnella radiosta tai äänilevyltä. Noita Sibeliuksen pianokappaleita kannattaa vetää esiin. Japanilaiset tekivät Hämeenlinnassa suurenmoisen palveluksen Suomelle ja Sibeliukselle.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Miten on mahdollista, että tuollainen määrä japanilaisia pianotaiteilijoita löytyy koolle soittamaan Sibeliusta, ja että he vieläpä osaavat suomea? Tatenon muistan pitkältä ajalta, koska hän oli joskus 1970-luvulla ilmiö sinänsä Suomeen muuttaneena japanilaisena.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Voin kuvitella kokemusesi voiman tekstisi kautta!

Mainitsemasi, ja suuresti arvostamani Izumi Tatenoon sain ensi kosketuksen lukiolaisena, kun Izumi oli juuri tullut Suomeen. Pääsin hänen oppilaakseen ja yhteinen kielemme oli silloin vielä englanti. No, se on sivuseikka.

Pääasia oli se, että hän johdatti minut soittamaan suomalaista pianokirjallisuutta, jota hän arvosti enemmän kun moni suomalainen pianisti noihin aikoihin. Aivan ensiksi hän toi eteeni juuri Sibeliusta, mm. Romanssin Des ja heti perään Capriccion sekä Sonatiinit, joiden kieli kosketti välittömästi nuorta poikaa.

Tatenolla oli myös tapana aina soittaa näytteeksi tunneillanmme joten se oli kuin ilmaista konserttia kuuntelisi. Saman tien hän avasi ovet mm. Selim Palmgreniin, Leevi Madetojaan ja Toivo Kuulaan, mutta myös ranskalaiseen impressionismiin. Minut tavallaan "pianokylvetettiin suomalaiseen musiikkiin" Tatenon toimesta. :-)

Mentaliteetin puolesta koin Tatenon edustamaan japanilaisuuteen selvästi aistittavaa sukulaisuustta, niin sanakseni.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset