AnjaKuoppa

Kalevala-perheeseen syntyi juhlavuonna opas-Kalevala

  • Kalevala-opas muotokuvassa. 
Kuva Anja Kuoppa teoksesta.
    Kalevala-opas muotokuvassa. Kuva Anja Kuoppa teoksesta.

SKS on julkaissut Kalevalan juhlavuonna oppaan Kalevalan lukemiseen. Kuulostaako tarpeelliselta? Mielestäni kyllä, sillä kalevalainen maailma ja runojen sisältö ovat helposti haasteellista luettavaa huolimatta siitä, että Kalevala on läsnä monessa arjen asiassa.

Kalevala ja opas sen lukemiseen –kirjan on toimittanut kulttuurintutkija Liisa Kaski. Hän on selvästi hahmottanut, miksi Kalevalan lukeminen – tai ymmärtäminen – on vaikeata ja miksi eepoksen lukemiseen tarvitaan opastusta. Niin sanottu tavallinen lukija väistelee kalevalaista mittaa ja kertomistapaa, joka väistynyt nykyisen kielen tieltä. Mutta paneutuminen vanhaan mittaan, kieleen ja sanastoon on rikas matka, eikä vaivalloinen, kun tietää miten olla, eleä.

Opasosien lisäksi kirjassa on tietenkin itse Kalevala säkeineen. Miten lukemista opastetaan? Tässä kirjassa on melkein kaikki. Kalevalan keskeiset henkilöt ja heidän keskinäiset suhteensa on esitelty kaaviona. Esimerkiksi Louhi, Pohjolan emäntä on seppä Ilmarisen anoppi. Myös Väinämöinen on vokotellut Louhen tytärtä, kuten myös Lemminkäinen, se riitapukari. Yksinkertaista ja helppoa, näin henkilögalleria on helppo hahmottaa. (Kalevalaa lukien saakin olla tarkka, kuka on kuka.)

Kalevalan runojen luonnehdinta muutamilla lauseilla helpottaa runojen löytämistä, ja luettelosta saa  kokonaiskäsityksen sisällöstä. Siis kirjassa on runojen sisältöhakemisto. Paikka- ja nimihakemistot auttavat niin ikään, kuten myös aihealueinen runohakemisto, jossa on viitteet sisältöön. Käärmeensynty, oluenpano, mehiläisen sanat, verensulkusanat jne. löytyvät  runon ja säkeiden numeroilla. Sokerina pohjalla on laatikosto, josta voi lukaista koko juonen helpottamaan lukemista. Kirjallisuusluettelo ja Kalevalaan liittyvien internet-sivustojen linkit täydentävät opastusta.

Kalevalainen kieli on konstikasta, erityisesti, jos itämurteet ovat vieraita. Vanhoillaan itämurteita taitaneille Kalevalan sanasto on ollut kotoperäisesti helppoa, mutta tälle sukupolvelle ei. Kirjassa on suppea sanasto, jossa keskeiset sanat on selitetty. Tämä osa olisi voinut olla laajempikin, sillä sanasto ei ole kattava.

Sanaston kanssa voi pitää hauskaa. Kukapa olisi tiennyt, että viljo on erinomainen, kosto ansaittu palkka, lemettinen akanainen leipä…

Kalevala-oppaan julkaiseminen on ajankohtaista, sillä juhlavuonna soisi Kalevalalle uusia lukijoita. Kun perehtyy kalevalaiseen maailmaan, ihmisiin ja ilmaisutapaan, voittaa itselleen rikastuneen kielen ja sanavalmiiden ihmisten perinnön. Inhimillisyys ei ole perimmältään muuttunut, Kalevalassa ollaan pahoja ja hyviä, eletään ja opitaan. Tunnettu esimerkki on Kullervo, pahoinpidelty lapsi, josta kasvoi häiriytynyt aikuinen.

Liisa Kaski on tehnyt huolellisen toimitustyön, joka aidosti innostaa lukemaan Kalevalaa ja viihtymään sen sanaisessa maailmassa. Ulkoasun ja taiton on toteuttanut Sanna-Reeta Meilahti. Hänen jäljiltään Kalevala vuosimallia 2015 on käteensopiva, graafisesti kauniisti kuvioitu. On vapauttavaa lukea kuvatonta Kalevalaa, lisäksi hyvin sidottua sellaista joka kestää plaraamisen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Kirjahyllyssäni on kirja nimeltään Kalevalan avain, jonka on kirjoittanut Pekka Ervast (Hanko 1992). Kalevala on runomitoiltaan ja kerronnan sisällön puolesta niin monisyinen ja syntyjä syviä maalaileva teoskokonaisuus, että useitakin tulkintaa helpottavia kirjoja voi hyvin markkinoilla olla. Juhlavuosi varmasti lisää lukijoiden kiinnostusta.

Tämän blogin suosituimmat